Myy Eronen

Olen sosiaalialan ohjaaja, sekä elämänhallintaohjauksia & -koulutuksia tuottavan El Camino -yhdistyksen yksi perustajajäsen. Halusin jakaa tarinani, jos yksikin ihminen saisi tästä pienen vihjeen, kimmokkeen, avun, motivaation ja halun voida paremmin.

Mistä kaikki tarkalleen alkoi, en pysty suoralta kädeltä sanomaan. Luulen, että tarina on siinä mielessä ihan tavallinen, että pikkuhiljaa alkaa ilmaantua ongelmia. Harrastin liikuntaa ja söin mielestäni ”normaalisti”, mutta ilman syvempää ajatusta ja kuuntelematta itseäni. Tein paljon töitä, söin sekä nukuin epäsäännöllisesti ja huonosti. Oma elämäntapamuutos alkoi hahmottua hiljalleen reilu kymmenisen vuotta sitten, mutta matkaan tuli pari muuttujaa. Mikään ei oikeastaan mennyt niin kuin Strömsössä.

Kahdeksan vuotta sitten uusi tie alan vaihdosta alkoi astmadiagnoosilla ja sairastelukierre oli alkamassa. On selvää, että yksi vaikuttava tekijä oli työsuhdeasunto aiemmilta vuosilta, joka oli homeasunto. Olin siis ollut silloin, ja sen jälkeen tietämättäni useiden vuosien ajan alttiina jollekin, joka oli todennäköisesti aiheuttanut häiriön suolistoon ja lisännyt sen epätasapainoa. Ymmärsin jälkeenpäin erittäin hyvin mitä tarkoitti aivosumu ja millaista oli olla kuoleman väsynyt.

Lapsen syntymä oli oma tarinansa erikseen. Sen tuoma henkinen paine, väsymys ja kriisi ei helpottanut tilannetta, vaan stressi epäilemättä korosti kaikkia mahdollisia oireita kohtalaisen pitkän ajanjakson ajan. Tilanne paheni lopulta niin, että suoliston kunto näyttäytyi todella pahana imeytymishäiriönä ja paino alkoi uhkaavasti laskea. Astmaoireet pahenivat, paino tippui, vatsan toiminta oli mitä oli. Hajusteyliherkkyys kavensi elämää, oli epätodellista, ja se suorastaan raivostutti kaikella absurdiudellaan.

Olin lukenut paljon vatsan ja suoliston hyvinvoinnista sekä ruokavalion merkityksestä. Olin testannut jo viljattomuutta ja maidottomuutta parin vuoden ajan, mutta ns. täsmäohjeet ja kurinalaisuus sekä selkeä tavoite puuttuivat. Lukuisien ”perus” lääkärikäyntien rinnalla kävin myös akupunktiohoidossa, josta sain opit itseni hoitamiseen ja ymmärryksen ihmisen psykofyysisestä kokonaisuudesta. Omaa motivaatiotani vahvisti myös oma tavoitetyöskentely El Camino-elämänhallintametodilla. Asetettuani selkeät tavoitteet, ja käytyäni läpi todelliset unelmani omasta sekä lapsen hyvinvoinnista, oli lopulta yllättävän helppo rakentaa oma tie ja lähteä toteuttamaan omia tavoitteita. Kaikki tuki kaikkea. Ilman ravintoneuvoja en olisi päässyt alkuun ja ilman selkeitä tavoitteita olisin saattanut jäädä puolitiehen. Saan olla paljosta kiitollinen.

Reilu 2,5 vuotta sitten osui useampi asia kohdalleen ja oma ärsytys oli ”viimeisellä rannalla” oman hyvinvoinnin kanssa. Olin seurannut somessa ravitsemusalan asiantuntijoita ja päätin etsiä paikallisen asiantuntijan. Otin yhteyttä Elorannan Teemuun joka kuunteli, ei mitätöinyt, ymmärsi, vahvisti kaiken mitä olin itsekin epäillyt ja suhtautui asiaan heti tosissaan.

Lähdettiin rakentamaan uutta ruokavaliota ja myöhemmin lisättiin myös treeni vahvistamaan kehon ja mielen hyvinvointia. Ensin mentiin todella tiukalla linjalla ja karsittiin ruokavaliosta paljon, jotta saatiin selville mitä suolisto kestää. Seuranta ja testaaminen tuntui työläälle kaiken kiireen keskellä, mutta siitä jäi johonkin ”lihasmuistiin” niin paljon hyvää, että se todella kannatti. Lisäravinteet, vitamiinit yms. otettiin tukemaan kokonaisuutta, ja ohjeet olivat todella täsmälliset ja selkeät. Kaksi vuotta se otti, mutta hyvä balanssi viimein löytyi.

Opin pikkuhiljaa ymmärtämään mitä vatsa sietää ja mitä ei. Kaikki lisäravinteet, vitamiinit yms. ovat säännöllisessä käytössä, ja ruoka mitä syön, on mahdollisimman puhdasta ja luonnonmukaista. Joskus toiset ihmiset kokevat puolestani hankaluutta olla viljaton ja maidoton ja ”kaiketon” sekä välttää prosessoitua ruokaa, mausteseoksia yms. teollista. Ostan kaupasta mitä mummokin olisi ostanut. Vihanneksia, ”perus” raaka-aineita ja kahvi on tummaa luomua. Entsyymit auttavat ravinnon pilkkomisessa ja osaan nyt heti reagoida, jos syön jotain sopimatonta, ettei ns. huono tila pitkity.

Kohta kolmeen vuoteen en ole ollut päivääkään pois töistä. Aiemmin kärsin jatkuvasta yskästä, nuhasta, keuhkoputken tulehduksista jne. Astmalääkityksen olen voinut jättää käytännössä kokonaan viimeisen puolen vuoden aikana pois. Kemikaalien hajut käyvät edelleen henkeen, muttei niin tainnuttavasti kuin aiemmin. Vireystaso on hyvä ja jaksan harrastaa liikuntaa enemmän. Paino nousi takaisin normaaliin. Tein muutoksia paljon, mutta pikkuhiljaa, ja prosessi jatkuu edelleen. Ymmärrän omilla pienillä valinnoillani olevan suurin merkitys kokonaisuuteen. Toivon, että mahdollisimman moni ymmärtää jaksamisen tason nousevan täysin eri levelille itselle sopivien muutosten myötä. Usein siihen tarvitsee ammattilaisen peilin ja avun.

Close Menu