Johanna Ekblom

Oman elämäni lääkäri ja ravintoterapeutti.

Oma tarinani on pitkä ja ei niinkään kivaa luettavaa. Eikä sovi kaikkein herkimmille.

Olen lapsuudestani asti kärsinyt atooppisesta ihottumasta. Vasta noin 25-vuotiaana selvisi, että ihottuma johtuukin ruoka-aineista ja suolistosta. Päädyin suositusten kautta antioksidanttiklinikalle tutkimuksiin ja siellä verikokeiden avulla minulla todettiin vuotava suoli-oireyhtymä. Jo parin viikon ruokavaliosiedätyksen jälkeen tuli tilanteeseen huomattava muutos ja elämänlaatuni parani uskomattomasti.

Elämä meni eteenpäin ja tapahtui paljon myös takaiskuja. Tuli masennus, jonka myötä elämäniloni hävisi. En enää välittänyt mitä söin. Ja sen huomasi. Kun sitten elämässä alkoi tapahtua hyviä asioita, alkoi jälleen kiinnostaa oma elämä ja terveys. Päädyin sitten tähystykseen missä sain diagnoosin ärtyneen suolen lisäksi refluksitaudista.

Näin fyysisen työn tekijänä siltikin välillä on kausia, kun on todella huono olla. Vatsaa turvottaa ja se on ihan sekaisin. On ollut aikamoista tutkimusta, että mikä sopii ja mikä todellakaan ei sovi omalle suolistolle. Kolme vuotta sitten, syötyäni palkokasveja ja kanaa ja riisiä, alkoivat todella pahat kivut ja ”polte persuksissa”. Makasin joko kaksin kerroin lattialla tai istuin pöntöllä seuraavat 8h ja mietin miten tästä taas selviän. Maatessani lattialla selkä jumahti niin pahasti etten päässyt suoraksi. Silloin ei auttanut muu, kuin lähteä keskellä yötä taksilla Peijakseen hakemaan kipulääkettä suoraan lihakseen. Siitä selvittiin onneksi.

Kaksi vuotta sitten jätin pois valkoisen sokerin. Jälleen oloni parani sekä myös suoliston kunto ja iho. Olen ollut tarkka syömisestä eli ei eineksiä, paljon kasviksia, marjoja ja vaihdellen proteiinia. Aika paljon siis hiilareita myös. Olen useamman vuoden syönyt hyviä maitohappobakteereja ja muita vitamiineja, mutta siltikin edelleen vatsan kanssa on ajoittain ongelmia. Välillä on päiviä, kun mietin miten selviän vatsani kanssa. Hierojan työtä kun teen, niin mietin välillä miten selviän tästä hieronnasta, vai pitääkö juosta välillä vessaan.

Aikoinaan rakastin Intialaista ruokaa. Sitäkään en nykyään pysty syömään, koska vatsa menee niin sekaisin, että melkein räjähtää. Parempaa oloa olen aina saanut, kun olen todennut että joku ruoka-aine ei sovi ja jättänyt sen kokonaan pois. Kaikista parhaimman olon on kuitenkin tuonut se, kun vahingossa taas testasin VHH-ruokavaliota. Ja sillä tiellä ollaan edelleen. Olin aina miettinyt, että tuota pitää joskus testata, mutta en jotenkin uskonut että ilman hiilareita voisi jaksaa fyysistä työtä. Mutta olin niin väärässä! Jaksan paremmin, ja olo on mitä loistavin! Verensokerit tasaiset, eikä tule ”kiukkunälkää” kolme tuntia syömisen jälkeen. Ja mikä parasta, ruoka ei ole ikinä ollut näin hyvää! Vatsan kanssa ei myöskään ole ongelmia. Ja vitamiinit imeytyvät nykyään paremmin, kun syön oikeita rasvoja. Kiinnostus alkoi työni kautta ja omien kokemusten perusteella ja olenkin lukenut lukuisia kirjoja hyvistä rasvoista, sokerimyrkytyksestä, VHH-ruokavaliosta jne. ja nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi nykyaikana ihmisillä on yhä enemmän suolisto-ongelmia. Ja kaikki olisi korjattavissa ruokavaliolla!

Itse tiedostan oman hyvän oloni sillä mitä syön. Usein en halua mennä ulos syömään tai kylään. Se on monelle muulle hirveä ongelma, jos en nyt syö pullaa tai muuta minulle sopimatonta. Heti sanotaan että ”Ai, oot vieläkin tolla dietillä” tai ”Toi on nyt muotia olla syömättä sitä ja tätä” tai että ”Syöt niin rajotetusti, niin sen takia et pysty mitään syömään”. Milloin terveellisesti syövän ihmisen ruoka on tullut muiden ongelma? Tai siis se, että syödään terveellisesti voidaksemme hyvin?

Nyt on itsellä hyvä olla. Aikamoisen tutkimusmatkan olen joutunut tekemään ja olemaan oman elämäni lääkäri ja ravintoterapeutti. Paljon menee rahaa vitamiineihin, mutta kaikki on sen arvoista. Itse haluan maksaa enemmän puhtaasta ruuasta ja elää ilman sairauksia.

Close Menu