Johanna Autio

Sairastuin noin 20 vuotta sitten vakavaan suolistosairauteen. Diagnoosia edelsi puolenvuoden kuumejakso sekä kipuja, väsymystä, laihtumista, ruokahaluttomuutta ja lopulta verenvuotoa. Jouduin useiden vuosien kierteeseen, jonka aikana söin valtavat määrät kortisonia ja kokeilimme hoitavan lääkärin kanssa kaikki markkinoilla olevat lääkevalmisteet. Mistään ei löytynyt apua. Lopulta, kun edessä olisi ollut enää suolen poisto, kokeilimme vasta markkinoille tullutta biologista lääkettä. Kuin ihmeen kaupalla lääke alkoi toimia ja sen sijaan, että olisin elänyt enää päivän kerrallaan, jaksoin taas ajatella tulevaakin.

Lääke piti taudin pääosin remissiossa, mutta olin yhä heikossa kunnossa. Lähes kaikki syöminen oli ongelmallista. Minulla oli muutama turvaruoka, joihin ripustauduin, mutta pääosin välttelin syömistä, koska pelkäsin syömisen seuraamuksia – kipua, valtavaa turvotusta, pahoinvointia ja suolen totaalista sekoamista. Sosiaalinen elämäni pyöri edelleen pienissä piireissä, pääosin neljän seinän sisällä ja yleiskuntoni oli heikko. Jos en lounaspalaverissa uskaltanut syödä, vaihtoivat muut merkittäviä katseita, olinhan 172 cm pitkä ja painoin noin 47 kg. Jos söin, en välttämättä pystynyt enää jatkamaan työpäivääni.

Vuonna 2010 tehdyn epäonnistuneen selkäleikkauksen jälkeen minut jätettiin yksin kipuineni ja vaivoineni. Paria vuotta myöhemmin raahauduin kuntosalille ja päätin ottaa toimintakykyni omiin käsiini. Nuorena treenasin aktiivisesti, mutta sittemmin se oli jäänyt. Aloin kuntouttaa selkääni ja hermovaurioitani ja vointini parantuessa halusin entistä parempaan kuntoon. Vuonna 2017 otin lopulta yhteyttä Teemu Elorantaan, jolle kerroin koko pitkän tarinani.

Teemu valitsi minulle lisäravinteet ja laati ”ruokintasuunnitelman”. Ravintolisiä otettiin käyttöön yksi kerrallaan, varovasti, kehoa kuunnellen. Perusvalmisteiden eli D-vitamiinin, magnesiumin ja kalkin lisäksi otin käyttöön muun muassa probiootin sekä boulardiin, joka on osoittautunut yhdeksi hyvinvointini kulmakivistä. Boulardii on tasapainottanut suolen toimintaa ja vaikuttaa kokonaisvaltaisesti. Kun se pääsi erään kerran kahdeksi viikoksi loppumaan, enkä saanut aikaiseksi hakea lisää, kasvoihini iski paha ihottuma, jonka ihotautilääkäri diagnosoi johtuvan eläimistön tasapainon heilahduksesta ja puolustuskyvyn heikkenemisestä. Lääkekuurin jälkeen en ole pitänyt taukoja boulardiista, eikä ihottuma ole palannut ja olen voinut subjektiivisesti pääasiassa hyvin.

Ruokavaliokin lähti liikkeelle yksinkertaisesta. Tilanne rauhoitettiin hakemalla turvallisia ruokia. Pienet annokset säännöllisin väliajoin eivät täyttäneet vatsaa liikaa ja täysin puhtaista raaka-aineista valmistetut ruoat eivät ärsyttäneet elimistöä ylimääräisesti. Ruokailun kanssa oli ja on yhä vaikeuksia, mutta tilanne on nyt paljon parempi. Pikkuhiljaa olen voinut vähän laajentaa ruoka-ainerepertuaariani ja toisinaan myös annan itselleni vapauden syödä mitä sattuu – ja kärsin sen seuraukset. Ruokailu ei edelleenkään ole minulle nautinto, vaan välttämätön paha. Silti olen Teemun avulla löytänyt sellaiset ruuat, joihin voin melkein sataprosenttisesti turvata ja luottaa. Suurta kulinaarista nautintoa en niistä välttämättä saa, mutta parasta on se, että saan riittävästi hyvää ravintoa ja energiaa. Pitkiä ravintolaillallisia en edelleenkään vietä, mutta sen sijaan saan suurta iloa ja turvaa aamupuuro-pöperöstäni, joka varmistaa hyvän päivän aloituksen.

Ruokavalio ja lisäravinteet ovat luoneet pohjan kuntoutumiselleni. Koska saan yhä immunosupressiivista lääkitystä, olen altis erilaisille infektioille. Aiemmin sain joka vuosi influenssan ja sen jälkitautina keuhkokuumeen. Vuosina 2017 ja 2018 influenssa on jäänyt sairastamatta. Uskon, että ravitsemuksellinen tasapaino on aktivoinut omaa vastustuskykyäni.

Terveys on minulle toimintakykyä. Treenin, ravintolisien ja ruokavalion avulla olen palauttanut toimintakykyni ja nostanut sen jopa uudelle tasolle. Olen 43-vuotias ja omasta mielestäni elämäni kunnossa.

Close Menu